Tämä on siis ensimmäinen LC:ni netissä. Se kertoo Wigmarin perheen suvusta, joten olkaapa hyvä :)

Tämä nuori neitokainen on nimeltään Claire, tarkemmin Claire Wigmar. Hän on juuri täyttänyt 18, ja muuttanut omaan kotiin, ottovanhempiensa luota. Hänen vanhempansa katosivat tytön ollessa kolmen vanha, eikä hän muista juuri mitään oikeista vanhemmistaan. Ainoa muisto on äidin laventelihajuveden tuoksu.  Hänellä ei ollut ollut paljon varaa ostella mitään, sillä rahoja oli säästettävä ruokaan ja laskuihin. Tontinkin hän oli ostanut varsin suureksi, jotta mahdolliset jälkeläiset saisivat tilaa elää.

Mikään varsinaisen hyvä kokkaaja, ei Claire ollut, pääasia, että vatsa tuli täyteen, tai noh, ehkä sitä voisi vähän opetella. Että mahdollisesti tuleva mies ei häntä jättäisi sureiden kokkausyritysten vuoksi. Clairella käväisikin mielessä ravintolat, mutta rahaa ja aikaa turhaan nämä paikat veisivät. Huonoa esimerkkiähän se vain näyttäisi, ja minähän olen sentään hyvin kasvatettu ihminen, hän ajatteli.

Maalaaminen oli aina ollut Clairen suurimpia intohimoja. Pikkuisena hän oli saanut oman pikku-ateljeen kasvatusvanhemmiltaa, siellä hän oli maalannut kaikki hienoimmat työnsä, ja ne oli sinne sitten ripustettu kuivumaan. 13-vuotiaana, kun Claire saai tietää olevansa adoptoitu, hän jätti maalauksen sikseen, ja antoi taitojensa ruostua, se kadutti häntä suunnattomasti, mutta ilmeisesti oli aloitettava pohjalta.

Claire päätti soittaa taksin, jotta pääsisi hieman tutustumaan uusiin ihmisiin. Yksinäisyys tympäisi häntä jo ensimmäisen tunnin aikana, ja olihan hänen hankittava ystäviä itselleen.

Hän meni pelailemaan sen kummempia miettimättä, ja hauskaa hänellä toki olikin, harmillisesti, ei mitään eriyisen varteen otettavia naikkosia näkynyt, ainakaan vielä.

Claire päätti koettaa keilaaamista, se sujui häneltä vallan mainiosi, vaikkei hän sitä koskaan ollutkaan kokeillut. Hänen vanhalla paikkakunallaan ei ollut keilahallia, ja jos olisikin ollut, se olisi maksanut kuin syötävä, joten ei sinne olisi edes hennonut mennä.

Kun hän pääsi kotiin, oli aika etsiä työpaikka, jos rahaa nimittäin halaji, ei työttömyydestä ollut mitään iloa. Suhteellisen hyväpalkkaisen paikan hän sai. Ja olihan sitä aina kaikessa jostain aloitettava.

.

Hän oli ollut nuorena varsinainen surkimus koulussa, mikään ei Clairen päähän ollut tarttua, joten oli siis opiskeltava. Claire oli ollut purskahtaa itkuun kuullessaan, että mitä hänen oli opiskeltava. Noh pakkohan sitä oli lukea, jos kerran työstä halusi pitää kiinni. Seuraavaa päivänä hän saikin kunniallisen ylennyksen.

Uhrauksia oli tosin tehtävä. Clairen oli luovuttava rakkaasta maalaustelieestänsä, jotta saisi shakkilaudan. Claire oli saada hermoromahduksen kuulleessaan asian työnantajaltaan. Itkuun se tyttö pillahti, mutta kuuliaisesti hankki laudan, ja harjoitteli.

Eräänä päivänä eräs Roope niminen mies kusui Clairen kaupungille. Claire suostui mittien minkälaiselta Roope näytti. Valitettavasti mies oli myöhässä, mutta Clairea se ei kuitenkaan haitannut, olihan hänellä vapaapäivä.

Vähitellen alkoi tulla ilta, ja Roope tuli kuin tulikin. Claire yllättyi miehen komeudesta, ja tiesi heti oitis, että tämän miehen kanssa hän menisi naimisiin.

Claire kyllä tiesi kuinka miehia viekotellaan. Hän antoi tilanteen kyteä rauhassa, ja pian heidän välinsä lämpenivät vallan läheisiksi. Myöhemmin illalla Claire kutsui Roopen kylään, ja hepä muuttivat yhteen.

Tässä kaikki mitä Roope mukanaan toi. Eihän noista paljon kertynyt, mutta silkkaa rahaa mies toi vallan hyvin, jopa 19000. Taloa laajennettiin senverran, että katto oli päänpäällä muulloin kuin nukkuessa. Tähtitaivaan alla nukkuminen oli molemmista romanttista ja hauskaa.

Iltaisin enne nukkumaanmenoa, he juttelivat usein tulevasta perheestä ja vastaavasta, joskus aihe tosin erkaantui alkuperäisestä, kuten ylemmästä kenties huomaakin.

Jos ei  muuta, niinerinomaisen shakkikumppanin Claire Roopesta sai. Tämä olikin oikea mestari pelaaja, ja päihitti Clairen lähes aina.

Clairella oli ollut jo jonkin aikaa pahoinvointia, hänen lääkäri miehensä oli sitä mieltä, että vauva teki tulojaan. Claire olikin aivan onnessaan. Roopen kanssa hän arvuuttelikin tulisiko tyttö vai poika.

 

Claire oli aloittanut meditoimisen, hän oli päättänyt meditoida koko raskausajan, jottei tarpeet laskisi, eikös se olekin niin, että raskaana olevalla simillä laskee tarpeet nopeammin.

Melko pian pulpahti masu esiin, ja Claire sai vapaata töistä.

Pian onnistui jo leijuminenkin. Claire oli innoissaa, ja kuohutteli juttua Roopen kanssa, joka ei tosin paljonkaan kuunnellut.

Eräänä päivänä alkoikin synnytys. "Voi missä on mieheniiiiii!", kiljui Claire. Roopehan se töissä oli.

Tässä olkaa hyvä, on kuva niin maan suloisesta vauvasta, joka äkkiarvaamatta tupsahti maailmaan. Vaavero oli tyttö, ja käärön nimeksi annettiin Lidia, Clairen ottoäidin mukaan.

Yhtenä aamuna, Roope katsahti kauniiseen vaimoonsa. "Herranen aika, sinä näytät väsyneeltä! Otahan kuule tämä päivä töistä vapaaksi, ja mene hieman rentoutumaan kaupungille", Roope ilmoitti, ja niimpä Claire lähti kaupungille, aikeissa ostaa vaatteita, vaaville, itselleen ja Roopelle. Eihän toki ollut sopivaa kulkea missään lumpuissa kaikkie silmien alla.

Tässä vielä kuva uudesta mekosta, jonka Claire itselleen osti. Hyvillä mielin hän palasi kotiin, ja torkkuikin loppupäivän sohvalla.

Valitettavasti tähän loppui ensimmäinen osa, sanokaahan toki jatkanko, niin jatkan, vaikka luulempa, että muutenkin niitä osia tulisi lisää :) Laittakaa kommentia, ihan kaikkea vain ^^