Oukki doukki! Olemme viimein päässeet osaan viisi. Pahoittelen osan erittäin nopeaa kerrontaa, mutta hyviä kuvien otto hetkiä oli valitettavan vähän :/ Esimerkiksi raskausajat menevät vähän turhan nopeasti :p    Pitemmittä puheitta aloittakaamme:

 

Sofia ei ollut millänsäkään äitinsä puheista. Tokihan hän tämän sanomiset uskoi. Hän oli kertonut piiloittaneensa kirjeen omistettuna Sofialle, muttei Sofia saisi lukea sitä ennen, kuin äiti olisi kuollut ja kuopattu. Sofia oli tietysti mielessään miettinyt monia vaihtoehtoja kirjeen sisällölle ja tullut siihen tulokseen, ettei ole järkevää arvailla.

Eräänä iltana pulpahti Sofiaan masu isoksi, hänhän oli tietysti raskaana, ja töitä ei siis tarvinnut tehdä.

Vaikka Claire oli pirtsakka ja iloinen vanha mummeli, oli hänestä nyt selkeästi jo tullut sen ikäinen, että tiedossa olisi pian hautajaiset.

Pian oli myös uuden vauvan aika syntyä taloon. Nimeksi tytölle annettiin Isabella.

Kun Claire kuolla kupsahti, oli Roope aivan masiksessa. Sofia ei itkenyt, sillä hän tiesi, että kaikki kuoevat joskus, niimpä hän itkun sijaan yritto lohduttaa Roope-rukkaa.

Eräänä kamalana iltana saapui Beaten ömh, vetinen haamu kummittelemaan maailmaan.

Roope oli taas avannut sydämensä uudelle naiselle. Tämä Raija muutti taloon oitis Roopen pyynnöstä, Sofiaa ei ämmä pahemmin miellyttänyt, vaan olisi mieuummin halunnut isukkinsa asuvan loppuikänsä yksin.

Kuinkas muutenkaan, kuin Sofia huomasi olevansa taas raskaana, ja yleisenä kommenttina hänellä olikin:  "Ja vauvoja tulee kuin vettä taivaalta"

Onneksi tämäkin sylivauva syntyi, ja jälleen tyttö tuli. Nimeltään Leverne. Mukana olikin Roopen lisäksi taka-alalla oleva vanhus, jonka kanssa Lidia asustaa.

Valentin oli aivan koukussa pieneen Leverneen, eikä hennonut häntä hetkeksikään silmistään.

Eräänä iltana Sofian kävellessä pihamaalla, hän näki Roopen tuijottavan haaveksivasti taivaalle, ja mumisevan ilmeisesti siansaksaa, Sofia säikähti ja juoksi sisälle. Johan oli pulmia ratkottavana.

Roopella ja Raijalla ei ollut viime aikoina mennyt kovin hyvin. Raija oli päättänyt tehdä radikaalin muutoksen elämälleen.

Melkopian saapui elämänimuri, viikaemies nimittäin, ja päätti Raijan kohtalon. Ja niimpä oli Raijan aika mennä kirjaimellisesti maan alle.

Roopea jostain kumman syystä "rakkansa" kuolema haitannut. Hän vain luki autuaasti kirjoja, jotka olivat Wigmarien talossa suuressa suosiossa, jostain kumman syystä.

Kerran olivat molemmat tytöt ehtineet varttua lapsiksi. Oikean puolimmainen on Leverne ja vasemman puolimmainen Isabella. Molemmat ovat oikein sieviä, mutta valitettavasti kumpainenkin on saanut ylleen Wigmarin suvun kirouksen.....isosuun.....

Erityisesti Isabella oli perinyt isoäitinsä luonnon lahjakkuutensa maalamisessa. Kaikki satunnaiset ihmiset ohikulkiessaan kurkistivat ikkunoista nähdäkseen, että oliko tyttö tosiaan niin taitava käsistään.

Leverneä sen sijaan innostivat enemmänkin x-treme lajit, joissa sai hyppiä ja temmeltää.

ONNEKSI tuli sekin päivä, kun Roope tipahti kuolon syövereihin.

Lauantaisin oli varsin hauskaa kokoontua koko perheen kesken salonkiin ja kuunnella Valentinin taitavaa soittoa. Isabellasta oli vuosien mitaan kehittynyt loistava tanssija.

Tytöt nukkuivat usein samassa sängyssä, johtuen tietysti pimeästä, mitä kumpikin pelkäsi kuollakseen. Leverne selitti usein koulussa ystävilleen, kuinka mörkö oli siepannut hänen siskonsa, mutta Leverne oli oitis rientänyt apuun, ja pelastanut siskon mörön kynsistä.

Kuinkas kummaa, ohitimme Sofia raskausajan (sori, unhoitin ottaa kuvan :P) ja tässä hän synnyttää taas tytön.

Nyt tuli sitten aika Isabellan kasvaa teiniksi. Varsin sieväksi mielestäni :P

Nyt kun Levernellä ei ollut leikkikaveria, hän vietti suurimman osan ajastaan uiden ja seikkaillen. Koska pikkusiskokin oli niin pieni, ettei hänen kanssaan voinut leikkiä.

Isabella oli kova heivaamaan perheen kuopusta ympäriinsä, ja oli oikea esimerkki isosisko.

Eräänä tylsänä päivänä, jolloin Isabella ei JÄLLEEN ollut koulussä, kulki lasten hoitaja ohi. Hän meni heti tekemään mummon kanssa tuttavuutta. "Hei! Meillä onkin tuolla sisällä vauva!", hän selitti.

Olipa kerran sitten Levernenkin aika kasvaa teiniksi. Ja varsin kauniiksi sellaiseksi.

 

Tässä lopputekstissä pahoittelen osan "tyhjänpäiväisyyttä", toivotavasti te mahdolliset lukijat saitte siitä jotain irti :P